Markkulan leirikeskus

Saanen tässä liittyä muistelijoiden joukkoon. Oltuani yli 33 vuotta Haminassa töissä, uskonette, että moni asia on jäänyt mieleen. Jaan tässä nyt kolme muistoa:

Kun aloitin työni Haminassa v. 1975, oli vielä tapana, että teologit kävivät ikäihmisten syntymäpäivillä. Eräs käynti Tallinmäellä jäi mieleeni. Ihmistä en muista mutta käyty keskustelu puhuttelee yhä. Minulta kysyttiin, että olenko Lelun Tulokkaita. Olen, vastasin. Ja niinpä juttu liittyi sota-aikaan ja väen tekemään talkoomatkaan näille tienoille. Kyllä äitinkin kertoi samaa. Halu auttaa oli melkoinen ja niinpä moni tuli kävelleen usean kilometrin matkan ja palatessa oli mukana pussi perunoita.

Seuraava muisto lie kaikkein erikoisin. V 1986 kesäkuun alussa vein eri päivinä kolme rippikoulunuorta Haminan sairaalaan. Yhdessä oli punaisia läiskiä ihossa ja toiset voivat muuten huonosti, kuumettakin oli. Ja sitten yllätys – hiljattain edesmennyt terveydenhoitaja tuli lääkepurkin kanssa seuraavana päivänä ja ohjeisti. Kolmen päivän lääkitys kaikille. Ja mikä olikaan syy?   Tulirokko!!! Enpä ole muualta moista kuullut. Soitto sitten jokaisen vanhemmille – useat pelästyivät. Vierailut piti kieltää ja eipä Markkulaan tullut öisiä häiriköitä, vein näet tien risteykseen ison kyltin, jossa kerroin tulirokosta. Tämä lie kyllä monen muunkin muistoissa.

Kolmas muisto vie vuoteen 2003. Lapin matkailu on ollut aina minulle tärkeää ja olenpa vienyt noin parikymmentä kertaa joukkoja ruskamatkoille Lappiin. Tämä matka jäi mieleen siitä, että muutaman matkaajan kehoituksesta pysäytin matkan teon Iihin, eräälle huoltoasemalle. Pari puhelua ja muutaman minuutin jälkeen Aslak, pelastushelikopteri tuli paikalle, sitten ambulanssi. Jäimme noin neljän tunnin ajaksi odottelemaan kunnes liikennöitsijä oli löytänyt jonkun vapaan kuskin -noin 40 puhelua kertoi soittaneensa. Kuskeja oli pohjoisessa harvakseltaan ja samana viikonkoppuna oli Helsingissä Suomi-Ruotsi maaottelu. Kuski tervehtyi ja oli mukana reilun kuukauden kuluttua matkatapaamisessamme.

Paljon olisi muisteltavaa, hyviä hetkiä, puhutteleviakin mutta nämä tässä. Jatketaan elämäämme iloisin ja kiitollisin mielin – päivä vain ja hetki kerrallansa…

 

Pirkko Tulokas
eläkepappi

Reimari kirjoitus 3.7.2019