Toukokuu on nuorille jännittävää aikaa. Toiset odottelevat kesäloman alkamista, toisilla puolestaan on edessään siirtyminen lukion tai ammattikoulun penkille, jotkut valmistuvat. Ylioppilaiksi ja työelämän osaajiksi nimittäin.

Koulutuksen ja työelämän välinen murrosvaihe on usein hieman sekavaa aikaa. Mieli on täynnä onnistumisen riemua, jota samaan aikaan herkästi varjostaa ajatus siitä, että tulevaisuus on ensimmäistä kertaa täysin avoin. Onnistunko löytämään oman paikkani tässä maailmassa?

Monilla suunnitelmat ovatkin jo valmiina, ja tulevaisuus on mielikuviin oikein kirkkaana kirjoitettu – kunnes sitten myöhemmin huomaakin ettei se elämä aivan sillä tavalla mennytkään. Onneksi pelimerkkejä riittää myös varasuunnitelman varaan laskettavaksi.

Eihän minusta sittemmin ikinä psykologia tullut, ei sen enempää kuin radiolähetysten parissa työskentelevää mediaosaajaakaan. Suunnitelmat nimittäin muuttuvat – ja hyvä niin. Liian jyrkkä suunnitelmallisuus kun ei juuri jätä sijaa sattumalle, joka epätoivon hetkellä ohjaisi oikeaan suuntaan.

Pelko elämän hallitsemattomuudesta tavoittaa meistä jokaisen aina toisinaan. On kuitenkin syytä muistaa, että elämä jatkuu suunnitelmien muuttumisesta huolimatta. Joskus jopa ennakoitua paremmin.

Pohjimmiltaan kysymys siitä, miten otamme pettymyksen vastaan. Koettu epäonnistuminen voi olla myös kasvutarina, elämää ravisteleva käänne puolestaan osa suurempaa päämäärää. Kaikella kun kuitenkin on tarkoituksensa. Joskus sen vain ymmärtää vasta vuosia myöhemmin – vaikkapa sitten nuorisotyötä tehdessään.

Miika Rokka, nuorisotyönohjaaja