Siili

Kesäiltaisin meidän takapihalla kuuluu melkoinen tuhina ja maiskutus. Toisinaan siellä tapellaan niin että puskat ryskyy. Itse en osallistu moiseen touhuun kuin passiivisena sivustaseuraajana. On mukava katsella, kun siilit kiiruhtavat ruohikossa ruokakupille, ahmivat kissanruokaa ja välillä tuhisevat kiukkuisina ja tappelevat, mikäli lajitoveri tulee liian lähelle.

Siili on sympaattisen näköinen, sisukas puurtaja. Se on tavallaan luonnon puhtaanapitolaitos. Se syö pikkueläinten raatoja ja etanoita kotipihalta, joten lehtokotilot ja tappajaetanat älköön vaivautuko lähialueille. Puhtaanapitolaitos ei tosin jättäisi haisevaa kiitosta ruokakuppiin tai sen vierelle, kuten siili usein tekee.

Siilistä kerrotaan tarinaa, että pelastushistorian käännekohdan lähestyessä Jumala valitsi kärsimyksen symboliksi orjantappurakruunun. Silloin kyseisellä kasvilla ei ollut vielä piikkejä. Niinpä Jumala sanoi pienelle touhukkaalle eläimelle: ” Lastaa piikkejä selkääsi ja vie ne enkeleille, jotka asettavat ne pensaan oksiin.” Siili teki työtä käskettyä ja enkelit samoin. Piikkejä jäi kuitenkin yli. ”Mitä minä näillä teen?” Siili kysyi huolestuneena. Jumala tiesi, että siili oli alttiina petojen hyökkäyksille, ja kiitokseksi hyvin tehdystä työstä Jumala antoi siilille kaikki loput piikit panssariksi ja suojaksi.

Mukavia kesäpäiviä ja -iltoja!

pastori Hanna Talka, kirjoitus Reimari lehdessä 8.7.2020