Kirjoja keinussa

Pieni tyttö seisoo aamuvarhaisella bussipysäkillä. Hän on ylpeä uudesta raidallisesta poolopaidasta ja vihreistä vakosamettihousuista. Vähän harmittaa, ettei äiti ostanut punaisia rusettisandaaleja, vaan rumat kävelykengät, poikien kengät. Sininen reppu on kuitenkin hieno. Siinä on hevosen kuva. Repussa ei ole vielä muuta kuin kynäkotelo, lyijykynä ja vihreä kamelin kuvalla varustettu tuoksuva pyyhekumi. Niillä pääsisi hyvin alkuun.


Ensimmäinen koulupäiväni lähes 40 vuotta sitten oli tosi jännittävä. Vaikka olin innoissani, silti moni asia pelotti. Mitä jos en opikaan mitään? Mitä jos en saa yhtään ystävää?


Koulu osoittautui mukavaksi paikaksi. Heti alkuun huomasin, miten mahtavaa on kiipeillä koulun kuusiaidassa, vaihtaa kiiltokuvia, leikkiä kirkonrottaa ja kuningaspalloa. Oli mukavaa istua pienen kyläkoulun yläkerran rappusissa ja lukea aapista kaverille ääneen, tai katsoa suuria pahvikuvia Raamatun tapahtumista ja kuunnella, kun opettaja kertoi hurjia juttuja Jeesuksesta, Iisakista ja Mooseksesta. Kaikki ei sentään ollut ihanaa. Maitoon tehty maksakastike oli yököttävää ja aika pian opi senkin, ettei seisoviltaan keinuminen ollut järkevää. Siinä hommassa voi lähteä taju. Onneksi oli varjelus mukana…


Tänä syksynä kouluelämässä on monia haasteita, mutta toivon että silti syntyy myös ihania muistoja. Siunausta ja varjelusta koulutielle.

Pastori Hanna Talka, Haminan seurakunta
Kirjoitus Reimari -lehdessä 9.9.2020