Oho, kylläpä aika juoksee! Vasta kastoin vanhimman veljeni tyttären, ja nyt olin kummisetänä mukana hänen hääjuhlassaan Turun historiallisessa keskustassa. Kummityttärestäni on kasvanut ajan saatossa osaava ja kyvykäs nuori nainen, joka löysi rinnalleen nuorten miehen. Ihastus oli kasvanut tässä muutamien vuosien saatossa syväksi rakkaudeksi – ja niin he päättivät solmia avioliittonsa.

Hääjuhla oli monin tavoin heidän kaltaisensa, ”oman makuinen”. Ja me sukulaiset ja ystävät saimme yhdessä viettää elämän ja rakkauden juhlaa, pyytäen heille kaikkea hyvää ja Jumalan siunausta elämän vasta- ja myötämäkiin.

Hääjuhlassa oli hyvä tavata omia sukulaisiaan, tosin suurin osa vieraista oli vihki-parin ystäviä ja kavereita, niin kuin pitääkin.

Hääjuhlan keskellä muistelin omia häitäni kohta 40 vuoden takaa: vietimme pieni muotoisesti häitämme vain lähimmän perheen ja ystävien kesken. Meillä ei ollut suuria pitoja, mutta eipä niitä aina tarvitakaan: hääjuhla on yhtä onnistunut ja hyvä pienelläkin porukalla. Paikalla on ei tarvitse olla kuin kaksi todistajaa, niinkin vä-hästä syntyy hieno elämän juhla, joka kantaa eteenpäin.

Tärkeintä on rakkaus, yhteenkuuluvuus ja ilo elämästä – ja elämän juhlassa saa luottaa hyvän Jumalan siunaukseen, toteaa

rovasti Juha Parjanen, yks kappalainen

Kirjoitus Reimari -lehdessä 12.6.2019