Lapin tangossa lauletaan: ”Lapin luonto luo outoa taikaa, se on kaunis ja vertaamaton. Huiput vaarojen kauaksi hohtaa, ruska loistossaan kuin satu on”. Lähden ottamaan selvää, pitävätkö laulun sanat paikkansa, kun aloitan työni marraskuun alussa Ylitornion seurakunnassa seurakuntapastorin viransijaisena.

Elämä tuo eteen aika odottamattomia tilanteita. En olisi voinut uskoa aloittaessani kesäkuussa Haminan seurakunnan palveluksessa, että seuraava työpaikkani olisi Lapissa, aivan vieraassa ja uudessa ympäristössä. Olen aina luottanut Jumalan johdatukseen. Tälläkin hetkellä tunnen vahvasti, että olen Jumalan johdateltavana. Tämä ajatus on auttanut minua kestämään myös aiemmin kokemani pettymykset, joita sain kokea heti maisteriksi valmistumiseni jälkeen, kun aloin hakea ensimmäistä työpaikkaani. Torjutuksi tuleminen satutti, mutta silloin kestin pettymykset, koska luotin siihen, että Jumala kyllä lopulta järjestää tilanteeni. Olen aina rakastanut luontoa ja luonnossa liikkumista. Useasti menin purkamaan pahaa oloani lenkkipolulle tai vain kävelemään metsään. Metsästä ja luonnosta saa ihmeellistä voimaa.

Olin joskus kuullut, että jos törmäät höyheneen, tiedät että enkeli on lähelläsi. Vaikeimpina aikoinani noita höyheniä tupsahteli eteeni mitä kummallisimmissa paikoissa. Sain myös tästä ajatuksesta voimia lähettää vielä sen yhden työhakemuksen, vaikka olin jo päättänyt että nyt saa tietokoneen naputtelu jo riittää. Tuntuu haikealta jättää tutut ympyrät ja kaikki ne kohtaamani ihanat ihmiset jälkeeni. Toivon kaikille niille, joilla on omia kamppailuja elämässään, uskoa siihen että asioilla on aina tapana järjestyä.

Nina Palm, seurakuntapastori

Kirjoitus Reimarissa, Hengessä mukana palstalla 10.10.2018