Joulun tunnelmat ovat useimmilla jo menneitä – koristeetkin ovat saaneet kyytiä. Mutta mitä jäi joulusta mieleen?
Omaan jouluuni on jo usean vuoden ajan kuulunut vierailut tuttavien luona. Aattona on hiljennytty joulurauhan julistusta kuuntelemaan ja yhdessä laulamaan. Toki yhteinen ateriointi ja juttelu ovat myös olleet mieleen jääviä.

Viime joulun juttelu sai erityisen suunnan. Puhuttiin autoista. Paikalla ollut nuori mies oli hankkinut tyylikkään auton ( merkki jääköön salaisuudeksi). Joku kysäisi: ”Mikä rekisterin numero?”  Vastaus oli: 338.    Toinen nopea nuori mies etsi viestinsaatuaan, millä sanoilla virsi 338 alkaa. Sanat monille tutut: Päivä vain ja hetki kerrallansa. Eräs nuori nainen sai sitten itkua nieleskellen kuulla, että hänen autonsa numerolla löytyi virsi: Maan korvessa kulkevi lapsosen tie. Hänen päivittäinen kymmenienkilometrien työmatka taival sai lisäpontta. Suvun isännän auton rekisteri sai myös ansaitsemansa huomion- virsi alkoi sanoilla: Jeesus, Sinä huomaat meistä jokaisen.

Lopulta väki kääntyi puoleeni ja kysyi minun rekkariani. Vähän hiljentävä oli vastaukseni, kun kyseinen virsi alkaa sanoilla: Vihan päivä kauhistava… Toki tuohonkin virteen liittyy sanoma armosta ja anteeksi antamisesta. Sama numero 158 on Siionin kanteleessa armollisempi, alkaa sanoilla: Sun kutsuasi, Herra, olemme totelleet. Tähän ainakin itse pyrin alkaneena vuotena.

Muuten, oletko, Sinä, lukijani jo etsinyt oman rekkarivirtesi? Kannattaa katsoa. Jos ei kotoa löydy kirjaa, kirkossa voi olla uusi painos!!

Pirkko Tulokas, rovasti, eläkeläinen
Kirjoitus Reimari -lehdessä 15.1.2020